Puhe keskustaveteraaneille 24.4.2012

Keskustan ennätyksellinen vaalitappio viime eduskuntavaaleissa alkaa olla ruodittu perinpohjaisesti. Äänestäjien pettymyksen syitä ei ollut yhtä tai kahta vaan pitkän hallitusvastuun aikana tuli monia kiusallisia päätöksiä ja asioita.

Euroopan finanssikriisi romahdutti monen valtion julkisen talouden. Latvian, Kreikan, Irlannin ja lopulta myös Portugalin talouksien pelastamiseen alettiin kasata valtioiden pelastuspakettia.

Keskustassa koettiin, että pääministeripuolueesta tuli moraalisesti kestämättömän järjestelmän takuumies. Eurokriittisille jäsenille tukipaketit olivat vaikea pala niellä. Romahdus tapahtui lopulta vaalien loppumetrillä, kun Portugali alkoi koputella EU:n kriisirahastojen ovia.

Keskusta omaksui asianhoitajalinjan. Poliittisia linjaeroja peiteltiin, keskeneräisistä asioista puhumista vältettiin ja päätöksiä perusteltiin vaihtoehdottomuudella. Kun kansalaiset esittivät kritiikkiä puolueen tavoitteiden vastaisista päätöksistä, se ohitettiin ja päätöksiä perusteltiin vastuullisuudella ja kyvyllä hoitaa asioita.  Puolueen korvat tavallisen kansan huolille alkoivat kuuroutua. Puoluetta jatkuvasti uudistava ohjelmallinen työ surkastui. Tavoitteet ammennettiin hallintokoneistosta ja perusteltiin kansalaisille asioiden hoitamisen retoriikalla. Lopuksi vaalikampanjassa tarjottiin lisää ”Asiaa”.

Eräs merkittävä muutos hallituksessa oli, että sektoriministereille annettiin suvereeni valta oman hallinnonalansa asioihin. Monta kertaa nähtiin pääministeri puolustelemassa kokoomusministerien päätöksiä.

Menneisyydessä keskusta osasi taitavasti hyödyntää retoriikkaa. Nykyisin politiikan on vallannut virkamieskieli, joka ei saa kuulijan sydäntä syttymään asialle. Keskustalaisen tekstin tulisi olla selvää ja taitavaa suomea ja jokaisen tulisi ymmärtää, mitä haluamme sanoa.

Kansalaisten usko koko poliittiseen järjestelmään horjui, kun vaalirahasotkut nousivat päivänvaloon. Perussuomalaiset tarjosi vaihtoehdon vanhoille, epäluotettavilta vaikuttaville puolueille. Pitkään vellovat skandaalit, yleishyödyllisiin säätiöihin kohdistuneet epäselvyydet ja rikostutkinnat nakersivat keskustan luotettavuutta. Myös mielikuva keskustasta kahtia jakautuneena puolueena, jossa aika käytetään keskinäiseen valtataisteluun, vei uskoa puolueeseen.

Keskustan sisällä on sekä arvokonservatiivisesti että -liberaalisti ajattelevia ihmisiä. Homoillasta alkaneesta arvokeskustelussa syntynyt vastakkainasettelu voimistui puolueen sisällä. Keskustalla ei ollut antaa selvää viestiä seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa. Äänestäjiä saattoi siirtyä perussuomalaisiin ja kristillisdemokraatteihin. Meillä on pitkät perinteet kansanliikkeenä, joka sulkee sisäänsä erilaisia arvomaailmoja. Sisäisestä suvaitsevaisuudesta ei pidä luopua nytkään.

Putoaminen suurimmasta pääministeripuolueesta pienimmäksi oppositiopuolueeksi on opettanut kovemman kautta myös taloudellisesti. Puoluetuen pieneneminen tarkoitti käytännössä varsinais-suomenkin kohdalta 35 000 euron pienentymistä. Onneksi olimme niin hyvässä taloudellisessa tilanteessa että uskon, että pystymme tasapainottamaan taloutemme ilman irtisanomismenettelyä.

Presidentinvaaleissa Paavo Väyrysen jalkatyöllä saavutettiin jälleen luottamusta ja ylsimme mitalisijoille vaikka jäimmekin harmittavasti kolmanneksi. Tulos oli erinomainen kun muistamme, että puolueen kannatus oli alimmillaan vain n 13%. Tilaisuuksia järjestettiin kaikissa kunnissa ja saimme liikkeelle erityisesti maaseudun ihmiset.

Hallituksen sinipunapolitiikka oli kurjistavaa ja keskittävää. Kataisen sateenkaarihallitus lähti tasapainottamaan valtiontalouden alijäämää leikkauksilla ja veronkorotuksilla elvytyksen sijaan. Ministeri Virkkusen kuntarakenneuudistuksen karttaharjoitukset herättivät viimeistään kuntalaiset puolustamaan elämisen edellytyksiä pikkukunnissa.

Hallitus antoi meille menestymisen avaimet ja pystyimme niitä varsin hyvin käyttämään.

Arvoisat kuulijat

Uskon, että puolueen kannatuksen pohjakosketus oli viime syksynä. Puolueen puheenjohtajataiston tiimellyksessä on ollut epäselvää yhteisestä suunnasta mutta tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi on välttämätöntä käydä tiukkaa asiakeskustelua. Toisten henkilöiden kampittaminen tai julkisuudessa arvostelu ei saisi kuulua kenenkään toimintatapoihin. Keskustalaisten pitäisi pystyä ruotimaan omat asiansa yhdessä ilman iltapäivälehtiä.

Rovaniemen puoluekokouksessa kesällä on henkilövalintojen lisäksi sääntöuudistus. Kun puoluetuki väheni noin kolmanneksella, oli sen seurauksena mm. puoluetoimiston henkilöstömäärää välttämätön vähentää tuntuvasti. Tästä syystä puolueen työvaliokunta ehdotti puoluehallitukselle tuntuvaa organisaation keventämistä.

Esityksessä puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsenmäärää pienennettäisiin, työmarkkina-asiain, yrittäjäasian ja kunnallisasiain neuvottelukunnat lakkautettaisiin ja edustus puoluehallituksessa näin poistuisi. Puoluevaltuuston jäsenmäärä ehdotetaan pudotettavaksi 135 jäsenestä 104 jäseneen. Näillä muutoksilla saataisiin pientä säästöä esim matka- ja kokouskuluissa.  

Ainakin yhtä suuri ellei isompi ehdotus on puoluesihteerin vaalin siirtäminen puoluekokoukselta puoluevaltuustolle. Tästä keskusteltiin jo edellisen sääntöuudistuksen yhteydessä mutta silloin se ei saanut riittävää kannatusta ja toivottavasti ei saa nytkään. Ehdotuksen taustalla on puolueen puheenjohtajan korostunut asema pääministeriehdokkaana. Uudistuksella näytettäisiin kuka on puolueen ykkösjohtaja ja kenen tehtäviin kuuluisi talouteen, hallintoon ja strategiseen johtamiseen liittyvät tehtävät.

Mielestäni, vaikka edellinen puoluesihteeri vallantavoittelussaan tulikin puheenjohtajan rinnalle ja osin jopa ohi, meillä ei ole tarvetta muuttaa sääntöjä tältä osin. Keskustalla on ollut vahvoja puoluesihteereitä ja toivon heille merkittävää poliittista painoarvoa jatkossakin.

Puolueen kuntavaaliohjelmaluonnos on netissä kommentoitavana. Syksyn kuntavaaleissa meillä on erinomaiset mahdollisuudet nousta ykköspaikalle ja ottaa pääoppositiopuolueen vastuullinen rooli. Kuntavaaleissa menestymiseen tarvitsemme meitä kaikkia. Tehtävämme ehdokkaina, tapahtumien järjestäjinä, esitteiden jakajina ja tärkeimpänä äänestäjinä tulee ottaa vakavasti omakseen.

Tänä kesänä kun kierrän tapahtumia, en näe cityliberaaleja tai arvokonservatiivejä, en kaupunkilaisia tai maalaisia vaan innostuneita keskustalaisia, nuoria ja vanhoja tekemässä arvokasta työtä puolueemme menestyksen turvaamiseksi. Kiitos tekemästänne työstä ja sen vain täytyy jatkua.