Puhe Vilukselan Revon hirvipeijaisissa 29.11.2014

Riistahallinto uudistettiin kokonaisuutena noin 3. v sitten. Hallinto keskitettiin valtakunnalliseksi Suomen Riistakeskukseen ja alueille muodostettiin riistapolitiikan linjauksia ja aluenäkökulmaa edistämään alueelliset riistaneuvostot, joihin kutsuttiin jäsenet myös riistapolitiikan kannalta oleellisista yhteistyötahoista metsästäjiä edustavien jäsenten lisäksi. Varsinais-Suomessa näitä ovat V-S liitto, V-S ELY-keskus, L-S Metsäkeskus. Luonnonsuojelijat olisivat halunneet näihin mukaan, mutta tällä hetkellä eivät sisälly asetuksen mukaan määrättyihin viranomaisjäseniin.

Lupa-asiat on eriytetty viranomaisille, jotka tekevät niistä päätökset.

Riistaneuvoston pj on Martin Hägglund Salosta (Angelniemi) ja hänet nimitettiin juuri II kaudeksi. Martin on myös valtakunnallisen riistaneuvoston jäsen. Muut metsästäjäjäsenet vaihtuvat aina uudelleenvalinnan yhteydessä. Tämä saattaa johtaa liian suureen kiertoon, koska silloin ainoastaan viranomaiset pysyvät ja muodostavat jatkuvuutta.

Aikaisemmin alueella oli V-S Riistanhoitopiiri, jonka viimeinen pj oli myös Salosta. Reinhold Jensen (Pertteli).

Alueellinen riistaneuvosto käsittelee kaikkia toimialansa asioita sekä tukee ja avustaa Suomen riistakeskusen toimintaa muissa kuin julkisissa hallintotehtävissä. Käsitykseni mukaan neuvosto on toiminut hyvin. Julkisuudessa siitä ei kyllä vielä tiedä juuri kukaan, joten tiedotustoiminta ei siis ole onnistunut.

Valtio alkoi viime vuonna Varsinais-Suomesta luonnonsuojelu- ja natura-alueiden virallistamisen säätämällä niistä koon mukaan joko asetuksella tai lailla. Tässä yhteydessä metsähallitus kävi poikkeuksellisen avoimesti niin riistaneuvoston kuin paikallisten metsästysseurojenkin kanssa neuvottelut ko. säännösten sisällöstä.

Käytännössä niille suojelualueille, joille metsästäjät esittivät perusteltuja poikkeuksia metsästyskieltoon, ne myös käyttösuunnitelmiin kirjattiin. Yleisin muutos vanhaan käytäntöön oli se, että "hirvenajon" lisäksi sallittiin "hirvenmetsästys" eli myös hirven kaataminen suojelualueella. Samoin sallittiin peuranmetsästys ym. vieraslajien poisto.  Tämä on prosessin yhteydessä ollut selvä parannus vanhaan käytäntöön. Olen kyllä ymmärtänyt, että kaikki metsästysseurat eivät olleet "hereillä" silloin kun nämä neuvottelut käytiin ja ovat nyt jälkeenpäin ihmetelleet, että muilla sallittu on heillä kielletty.

Teijon uuden kansallispuiston neuvotteluvaiheessa metsähallituksen paikalliset neuvottelijat hakivat myös riistaväen kanssa samansuuntaista kunnollista metsästysratkaisua. Ympäristöministeriön Ylitarkastaja J-P Flander kuitenkin jyräsi ministeriössä lakiluonnoksen siihen muotoon, että Teijoon olisi tullut metsästykselle täyskielto.

Tätä eivät metsästäjäjärjestöt, eikä riistaneuvosto voineet missään tapauksessa hyväksyä. Samoin V-S liiton maakuntahallitus otti alueen monikäyttöisyyden ja mm. metsästyksen jatkamisen puolesta selkeästi kantaa, yksimielisesti ja monta kertaa.

Em. virkamies "peloitteli" kuitenkin Salon kaupunginhallituksen perumaan metsästykselle myönteisen lausuntonsa ja hyväksymään ministeriössä laaditun kompromissin, jossa metsästyskielto on voimassa, mutta siitä voidaan erityisin syin ministerön poikkeusluvalla poiketa hirvien ja peurojen osalta. (Poikkeuslupamenettely edellyttää erittäin paljon eri viranomaisten lausuntoja ja erityisen poikkeavia hirvi- peurakolarivahinkoja. Samalla siihen sisältyy valitusmahdollisuus ja taas kaikilta uudet lausunnot jne. Eli valtavasti byrokratiaa ja vuosien käsittelykierre muutaman hirven tähden.

Tätä koetimme V-S liiton ja Riistakeskuksen kanssa vielä eduskunnassa korjata, mutta ympäristövaliokunta hyväksyi alkuperäisen muotoilun. Samoin eduskunnan suuri sali. Asian käsittelyn yhteydessä samat virkamiehet ovat johtaneet mm. paikallista mediaa (SSS ja TS) kuin pässiä narusta. 

Suurpedot ovat tulleet Varsinais-Suomeen. Ilveskanta Salon seudulla on erittäin tiheä. Sen mukaisesti ilveksestä on tullut uusi riistalaji maakunnassamme. Viime vuonna ilveksiä kaadettiin n. 60 ja jäävä kanta arvioitiin niin suureksi, että tänä talvena kaatolupien määrä on samalla tasolla. Kannan suuruus selvisi 2 vuotta sitten tehdyn jälkilaskennan avulla. Laskenta oli ensimmäinen Suomessa ja kannatti metsästäjien vapaaehtoisvoimin tehdä. Ilves on nyt levinnyt lähes tasaisesti maakuntaan. Sen vahvistumisen yksi syy on varmasti erinomainen ravintotilanne peurojen ja kauriiden muodossa. Siellä missä peuroja on paljon ei ilves ole kantaa saanut laskuun.

Maakunnan susikanta on jaksanut hämmästyttää. Alle 10 vuodessa ensimmäisistä havainnoista on nyt selvästi todistettu, että meillä on pienalueilla Suomen tihein susikanta. Vahingot ovat olleet pieniä, mutta pelot sitäkin suurempia. V-S liiton rahoittamana tehty susien ulosteiden DNA-analyysi viime talvelta osoitti 23 eri susiyksilöä Varsinais-Suomessa ja Satakunnan etelä-osassa (Köyliö).  Pöytyän-Oripään rajalla reviiriään pitävässä laumassa on havaittu n. 8 yksilöä sekä 2013, että 2014, joina kumpanakin keväänä on havaittu laumaan syntyneen useita pentuja. Mynämäessä on ns. vanha kolmen suden porukka.

MMM valmistelee aiheesta uutta susikannan hoitosuunnitelmaa. Ministeri Orpo on jo tuonut julkisuuteen, että näissä ihan ihmisten pihanurkissa elävissä laumoissa on voitava harjoittaa ns. kannanhoidollista metsästystä, jotta normaalit pelkovietit pysyvät susilla muistissa. Suunnitelma vahvistetaan ensi vuonna.

V-S liitto on viranomaisena luonut ja vetänyt maakunnallista suurpetoneuvottelukuntaa, jossa ovat edustettuna ko. aiheen kaikki intressitahot ja viranomaiset. Neuvottelukunnan työn kautta konfliktin hallinta on täällä pysynyt asiallisissa puitteissa.  Voidaan odottaa, että palkinnoksi siitä myös kannanhoidollinen sudenmetsästys voidaan tällä kannanhoitosuunnitelman mukaan tulevaisuudessa sallia. Selvää on, että suurimmat susi-intoilijat eivät sitäkään voi hyväksyä vaikka "kanta Varsinais.Suomessa on varmasti EU-direktiivin mukaisella kestävällä tasolla".

Someron kaupunki on aloittamassa uutta talousarviovuotta hyvistä lähtökohdista, sillä aiemmat vuodet ovat olleet positiivisia tilinpäätöksiltään ja kuluva vuosikin näyttää toteutuvan ennakoitua parempana. Tämä on erityisen tärkeää, sillä valtionosuusuudistus toteutuu mahdollisimman haitallisena. Seuraavana neljänä vuotena valtion-osuus pienenee noin 500 000 € vuodessa eli kaikkiaan noin 2 M€ vuodessa.

Samanaikaisesti rasittavat lisääntyvät menot syksyllä valmistuneesta 60-paikkaisesta vanhusten palvelutalosta Kataja-kodista. Kun talo on täydessä käytössä, uutta henkilökuntaa on palkattu yli 30 kpl. Parhaillaan purettavan Kiiruun koulun väistötilajärjestelyt pystyttiin toteuttamaan varsin nopealla aikataululla mutta tietenkin aiheuttivat korkeita lisäkustannuksia.

Kunnianhimoinen investointiohjelma lisää rajusti lainanottotarvetta. Lisäksi yleinen taloudellinen tilanne ja lainsäädäntömuutokset korottavat työttömyydestä suoraan kunnille koituvia kuluja.

Kaupunki kohtaa edellä listatut haasteet juuri hyväksytyn Somero 2025-strategiaan kirjatuilla aseilla. Kehittämisohjelma vaatii paljon niin henkilöstö- kuin luottamushenkilöorganisaatiolta, mutta se on välttämätön toteuttaa selkeästi nähtävissä olevan talouden laskukierteen loiventamiseksi.

Johtolankana on ensinnäkin rakenteiden uudistaminen toimialat ylittävillä ratkaisuilla, toiseksi työyhteisökulttuurin kehittäminen edellä mainittuun tavoitteeseen sekä kolmanneksi maankäyttö- ja elinkeinopolitiikan tehostaminen uusien työpaikkojen ja asukkaiden saamiseksi sekä nykyisten palvelujen turvaamiseksi. Kaupungilla on meneillään useita maakauppoja, koska tänä vuonna on olemassa verovapaus kunnalle myytävissä maa-alueissa.

Erilaiset valtionhallinnon määräykset ja uudistukset tulevat uhmaamaan kaupunkiamme lähivuosina. Esimerkiksi meidän tulisi tehdä kuntarakenneselvitys jonkun naapurin kanssa vaikka meillä ei tällä hetkellä ole halua eikä tarvetta neuvotella kenenkään kanssa. Tämäkin aiheuttaisi vain hämmennystä kuntalaisissa, turhia odotuksia naapureissa ja virkamiehille entisestään lisää paperitöitä.

Sote-uudistus on nytkähtänyt parlamentaarisessa työryhmässä ja nyt näyttää toteutuvan todellinen himmelien himmeli. Nykyinen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri tulee olemaan tuotantovastuukuntayhtymä ja se ottaa päätöksensä uudelta yli 60 kunnan sotekuntayhtymältä. Tätä taasen ohjeistaa ministeriö kovalla kädellä. Tärkeimmät asiat eli kuka ja missä päättää palvelutasosta ja palvelurakenteesta ei ole päätetty kuten ei myöskään mitä tehdään henkilökunnalle ja kiinteistöille. Tämäkin rakenteellinen uudistus ei näytä tuovan niitä säästöjä, joita kipeästi tarvittaisiin.

Helsingissä ei ymmärretä, että ei ole koosta kiinni milloin yksikkö on kannattava ja toimiva.

Siitä huolimatta tulevaisuus on vielä omissa käsissämme ja niissä se Somerolaisten etua ajatellen tuleekin pitää.