Sote sitä, sote tätä

Kolumni on julkaistu Somero-lehdessä 19.1.2016.

Viime vuodet ovat olleet suurten uudistusten yrittämisien aikaa. Hallitukset toistensa perään ovat luvanneet uudistaa järjestelmiä, kehittää toimintatapoja paremmiksi ja löytää säästöjä kunnalliselta sektorilta. Välillä oli agendalla kuntauudistus ja pakkoliitokset ja sitten paras-hanke ja vähintään 20 000 asukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueet. Me onnistuimme viisaasti luovimaan uudistusten välistä ja todistettua on, että Somero on pystynyt järjestämään palvelunsa edullisemmin ja kattavammin itse, kuin Salon tai Hykyn kyljessä.

Sipilän hallitus jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Hallitus on ensimmäisen puolivuotiskautensa aikana pystynyt päättämään kaksi peruskysymystä uudistukseen liittyen. Koko projektin kannalta oli välttämätöntä tietää mille aluejaolle uudistus toteutetaan. Keskustelu täällä etelässä oli vaisua, koska kaikissa esillä olevissa malleissa Varsinais-Suomi säilyi itsenäisenä ja ainoa jännittäminen koski liitetäänkö Satakunta osaksi meitä. Ei liitetty ja hyvä niin, mutta yhteistyötä tulee tiivistää kaikissa ilmansuunnissa ja maakuntarajoista ei saa tehdä valtakunnanrajoja.

Toinen päätös koski rahoitusta. Kunnat eivät enää vastaa itsehallintoalueen rahoituksesta, mutta silti se ei vielä kerro mitään konkreettista. Kuntien sotemenot ovat n. 18 miljardia €, mikä vastaa noin puolta kuntien budjeteista. Meillä on vähintään kolme vaihtoehtoa ja kaikissa niissä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Valtion suoraan rahoittamassa mallissa vahvimpana on erillisen soteveron säätäminen. Tämä saattaisi olla aikataulun mukaisesti tehtävissä, mutta samalla olisi määriteltävä miten kunnallisverotus toteutetaan, ettei kokonaisveroaste nouse ja toisaalta kunnat selviävät niille jäljelle jäävien tehtävien rahoituksesta.

Asiantuntijat selvittävät toisena vaihtoehtona maakunnan omaa verotusoikeutta. Myös tässä mallissa täytyy ottaa huomioon kuntien kantokyky, kokonaisveroaste ja rakenne. Käytännössä tarvitaan valtakunnalliset säädökset niin kunnallisen verotuksen kuin alueellisen verotuksen katoista. Lisäksi pitää varmistaa, että kuntien tehtäväksi jääneelle ennaltaehkäisevälle työlle riittää selvää rahaa, ettei yhteiskunnan kannalta parhaimmat panostukset jää kunnissa toteuttamatta ja vastuu ja kustannukset sysätään seuraavalle. Kolmantena mahdollisuutena edellisistä johdettu sekamalli.

Varsinais-Somen mallia lähtee työstämään soten osalta VTT Antti Parpo. Antti on meille tuttu mies ja tuntee pienten kuntien erityispiirteet, koska oli täällä perusturvajohtajana. Meiltä hän siirtyi Kaarinaan ja sieltä Raumalle. Nyt on hyvä paikka näyttää kyntensä, kun nykyinen Sairaanhoitopiirin johtaja O-P Lehtonen siirtyy Ahvenanmaalle, josko vielä Kaarinassa asuvana mielisi lähemmäksi kotia tulevaksi ykkössotenyrkiksi.

Muu maakuntaitsehallintoon liittyvä selvitystyö organisoidaan Varsinais-Suomen maakuntaliiton toimesta, jossa minä olen hallituksen varapuheenjohtaja ja Riitta Lehtinen jäsen, niin viestin pitäisi kulkea näissäkin pöydissä. Se mitä kaikkea siirtyy niin ainakin aluepelastuslaitoksen tehtävät, Ely-keskusten elinkeinoelämän kehittämistehtävät ja ehkä ympäristöterveydenhuolto.

Valmistelussa selvitetään myös mitä tehtäviä valtionhallinnosta voitaisiin siirtää kuntien vastuulle ja eräänä asiana on heitetty työttömyyden hoito. Paljon on mietittävää esim. miten organisoidaan tukipalvelut kuten siivous, ruokahuolto, tekniset - yms, jotka ovat nykyisissä kunnissa pääsääntöisesti monialaisia toimia eikä pelkästään sotea tukevia. Yksi asia mikä on varma, niin kiire tulee, koska ministeri Rehula on luvannut lakiesityksiä jo ennen kesää kunnille lausuttavaksi.